Lasse Vilenius työskentelee Mustankorkealla laitoshenkilönä. Vileniuksen työpäivät kuluvat pääosin pyöräkuormaajan ohjaamossa joko kompostointilaitoksella tai mullan kypsytyskentällä. Vilenius käsittelee pyöräkuormaajallaan kompostointilaitokselle saapuvaa mädätettä ja lietettä. Mädätettä saadaan biokaasulaitokselta, missä sitä jää jäljelle biokaasun valmistusprosessista. Liete puolestaan kuljetetaan Mustankorkealle jätevedenpuhdistamoilta. Vilenius sekoittaa massoihin tukiaineita, kuten haketta, jota saadaan muun muassa alueen asukkaiden Mustankorkealle toimittamasta puujätteestä.

Tukiaineen lisäämisen jälkeen Vilenius ja muut laitoshenkilöt siirtävät massan hygienisoitumaan kompostointitunneleihin. Työhön kuuluu myös pitää huolta siitä, etteivät kompostointitunnelit pääse tukkeutumaan. Tunnelien pohjassa on ontelolaattoja, joista tulee kuumaa ilmaa. Jos laattojen pohjassa olevat reiät tukkeutuvat prosessin aikana, käy Vilenius tai joku muu laitoshenkilöistä tarkastamassa ja tarvittaessa tökkimässä ne auki iskuporakoneella tai harjateräksellä joka kerta, kun tunneli tyhjennetään.

Kompostointitunneleista massa jatkaa matkaansa mullaksi. Vielä on vuorossa kompostoinnin jatkaminen ilmastuslaatoilla, kompostin seulonta haluttuun kokoon, jälkikypsytys ulkona ja varsinainen mullan valmistus, jossa valmiiseen kompostiin sekoitetaan tietyn reseptin mukaan turvetta, maa-ainesta ja kalkkia. Lopputuloksena syntyy Mustankorkean laadukasta multaa.

Työturvallisuus kiinnostaa

Vilenius toimii työsuojeluvaltuutettuna ja kehittää aktiivisesti kompostointilaitoksen toimintaa ja työskentelytapoja.

– Turvallisuusasiat kiinnostavat minua. Olen toiminut sivutoimisena palomiehenä 22 vuoden ajan ja nähnyt riittävästi tapaturmia ja vahinkoja. Täällä Mustankorkealla ehkä yksi keskeisin asia turvallisuuden kannalta on miettiä, miten työpaikalla liikkuu. Huomiovaatteet ovat tärkeät, sillä alueella kulkee paljon isoja koneita.

Työ kompostointilaitoksella vaatii myös tiettyjen rokotusten, kuten hepatiitti A- ja B- sekä jäykkäkouristusrokotuksen, pitämistä ajan tasalla. Lisäksi työturvallisuus huomioidaan käyttämällä työssä moottoroitua maskia, joka puhdistaa hengitettävästä ilmasta epäpuhtaudet ja kaasut. Muihin työntekijöihin pidetään yhteyttä radiopuhelimella. Radiopuhelin on tärkeä paitsi päivittäisten töiden, myös turvallisuuden takia, sillä varsinkin talvisin kompostointilaitoksella voi olla niin kova höyry, että eteensä on vaikea nähdä. Kun ilma on kylmää ja kompostointilaitoksen sisällä käsitellään kuumaa kompostia ja ajetaan sitä ulos, saa lämpötilaero aikaan höyryä.

Tekemistä riittää

Vilenius on Mustankorkealla töissä jo toista kertaa. Hän työskenteli kompostointilaitoksella jo aiemmin, mutta siirtyi vuonna 2010 hetkeksi metsätöihin ja teollisuuteen.

– Tulin takaisin, koska paikka oli tuttu ja työajat hyvät. Teollisuudessa töitä tehtiin kolmessa vuorossa, täällä kahdessa, mikä sopii minulle paremmin.

Laitoshenkilön työssä on Vileniuksen mukaan tärkeintä olla oma-aloitteinen ja ahkera, eikä kiirettä saa pelätä. Eikä Vilenius todella pelkääkään, sillä hän pitää haasteista ja siitä, että tekemistä riittää, eikä päivän aikana tarvitse pyöritellä peukaloitaan.

– Tykkään työstäni. Tärkeintä on, että koko ajan on jotain tekemistä.

Päivä pyöräkuormaajan ratissa

Vilenius toimii myös laitosvastaavana ja tekee muun muassa kompostointilaitoksen työvuorot sekä osallistuu töiden suunnitteluun laitospäällikön apuna.

Työpäivä alkaa aina pukemalla työvaatteet päälle. Sen jälkeen Vilenius nappaa konehallilta koneen alleen ja suuntaa joko kompostointilaitokseen tai mullan kypsytyskentälle. Töitä tehdään vuoroviikoin aamu- ja iltavuorossa, ja vuorossa on aina kolme työntekijää. Päivän työtehtävät jaetaan yhdessä.

– Itse olen ollut nyt enemmän kentällä kuin laitoksessa. Joskus pyöräkuormaajaa tarvitaan myös ulkona kuskaamaan erilaista tavaraa. Täällä riittää aina töitä, eikä paikoilleen tarvitse jäädä, Vilenius sanoo.

#töissämustiksella

TÖISSÄ. Lasse on laitosmies Mustankorkean kompostointilaitoksella. Kun kotipuutarhuri hakee peräkärryynsä multaa Omapihalta, on Lasse ollut mukana valmistamassa sitä biojätteestä. Mustankorkealla biojäte menee ensin biokaasulaitokselle, jossa siitä valmistetaan biokaasua. Prosessista jäävä musta mädäte tulee putkea pitkin kaasulaitokselta kompostointilaitokselle, jossa se tunnelikompostoidaan. Lopuksi se matkaa ulos aumakentälle. Yhteensä koko prosessissa menee puolisen vuotta. Työ vaatii hieman luonnetta, sillä kompostointilaitoksessa on oma ominaishajunsa, minkä lisäksi siellä on lämmintä, kosteaa ja höyryn vuoksi huono näkyvyys. Kompostointilaitoksessa käytetään moottoroituja hengityssuojaimia, joiden ansiosta epäpuhtauksia ei tarvitse hengittää. Lisäksi Lasse huolehtii alueen lumien aurauksesta ja hiekoituksesta sekä lajittelupihan lavojen vaihdosta.

MUSTIKSELLE. Lasse on koulutukseltaan lähihoitaja, joka on toiminut sairaankuljettajana ambulanssissa. Kipinän konehommiin hän on saanut jo pienenä isältään ja koneen ratissa Lasse oli ensimmäisen kerran alle 10-vuotiaana. Mustankorkealle hän tuli 2007 vuokrafirman kautta, ja oli muutaman vuoden. Sitten hän vaihtoi metsäkonealan töihin kotipaikkakunnalleen Hankasalmelle Asta-myrskyn jälkeen. Lasse ehti tehdä töitä myös Äänekosken tehtaalla, mutta yö- ja viikonlopputyöt veivät aikaa perheeltä. Kun Mustankorkealle haettiin jälleen laitosmiestä, ei Lassen tarvinnut kahta kertaa miettiä.

KIERRÄTYS. Lassen perhe elää mahdollisimman nuukasti ja hankinnat tehdään harkiten. Ruuan osalta kaikki pyritään käyttämään hyödyksi. Ruokaa kokataan aina kerralla suuri määrä, jotta samasta ruuasta syö koko perhe pari kertaa. Kun perheessä on kuusi lasta, ei ruokahävikkiä yleensä synny.

VAPAALLA. Lasse on syntyisin Hankasalmelta. Hän viettää uusioperheen arkea Hankasalmella ja Muuramessa naisystävän ja kuuden alaikäisen lapsen kanssa, joista vanhin täyttää jo 18 vuotta. Lassen vapaa-aika kuluu lasten ja koiran kanssa ulkoillessa. Ulkoilu ja liikunta ovatkin välttämätöntä vastapainoa koneessa istumiselle. Lasse käy myös metsällä, minkä ansiosta ruokapöydässä nautitaan hirvenlihaa ja pienriistaa. Lisäksi kaloja narrataan niin pilkillä, virvelillä kuin verkoilla. Mieleenpainunein kalareissu on Norjasta jäämereltä, jossa kalastettiin turskaa ja seitiä.