Tuottajavastuu tarkoittaa, että tekstiilialan toimijat eli vaatteiden valmistajat ja maahantuojat, vastaisivat myös pois heitettävien vaatteiden keräämisestä ja kierrätyksen kustannuksista. Asiaa on valmisteltu Euroopan komissiossa jo tovin aikaa.  

Tekstiilien tuottajavastuu

Tekstiilien tuottajvastuu, onko se tulossa vai mitä sanotaan ympäristöministeriössä? 

– Euroopan komissio antoi ehdotuksen uudesta jätedirektiivistä kesällä 2023. Se on vasta ehdotus, josta aletaan neuvotella ja joka muuttuu varmasti joiltain osin neuvotteluissa. Tuottajavastuu on kuitenkin todennäköisesti tulossa tekstiileille 2–4 vuoden sisällä, kertoo ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Sirje Stén. 

EU:ssa puheenjohtajuus kiertää jäsenmaiden kesken puolen vuoden välein. Tällä hetkellä puheenjohtajamaana toimii Espanja, mutta vuoden vaihteessa vastuu siirtyy Belgialle. 

– Puheenjohtajamaa vaikuttaa siihen, missä aikataulussa asioista neuvotellaan. Voisin kuvitella, että vuodenvaihteen jälkeen Belgia laittaa ekstravaihteen päälle lainsäädäntöehdotuksen suhteen, koska keväällä 2024 ovat Euroopan parlamentin vaalit, jolloin parlamentti ja komissio muuttuvat. Komission ehdotukset on syytä käydä läpi ennen parlamentin vaihtumista, mutta aikataulu on vielä auki, Stén kertoo. 

Jätehuoltoa siirretään tuottajille

Euroopan komission linja on ollut Sirje Sténin mukaan vuodesta 2022 lähtien koko ajan sellainen, että jätehuoltoa siirretään yhä enemmän tuottajien vastuulle. 

– Sekä tekstiilijätteen että tekstiilin tuotannon määrä kasvavat koko ajan ja ympäristövaikutukset ovat mittavat. Tähän halutaan muutosta ja tekstiilialaa kestävämmäksi. Myös kilpailulliset asiat ovat ehdotuksen taustalla eli Eurooppaan halutaan luoda tekstiilialan markkinoita. Nythän suurin osa tekstiiliteollisuudesta on siirtynyt kolmansiin maihin, Stén kertoo. 

”Kun jätelain uudistusta tehtiin Suomessa vuonna 2021, ei silloin ollut mitään tietoa, että tekstiilille suunnitellaan EU:ssa tuottajavastuuta. Emme luultavasti olisi valmistelleet lainsäädäntöä, jossa tekstiilien kierrätys määritellään kuntien vastuulle, jos tiedossa olisi ollut EU:sta tuleva suunnitelma tekstiilien tuottajavastuusta.” 

Sirje Stén, neuvotteleva virkamies, ympäristöministeriö

Tekstiilistrategian mukaan myytävien tekstiilien tulisi olla kestäviä, korjattavia ja kierrätettävissä, valmistettu pitkälti kierrätyskuiduista ilman vaarallisia aineita sekä tuotettu sosiaalisia oikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen. 

– Sosiaalista kestävyyttä on se, että emme veisi omia ongelmiamme kolmansiin maihin, vaan kehittäisimme uudelleenkäytön ja kierrätyksen markkinoita EU:n sisällä. Nykyisin kolmansiin maihin jopa dumpataan tekstiilijätettä ja jatkossa jätteiden vientiä EU:n ulkopuolelle olisi tarkoitus valvoa enemmän, Stén kertoo. 

Keräyspisteitä lisää tulevaisuudessa

Enemmän keräyspisteitä, enemmän kierrätyskuitua sekä helpompaa uudelleen käytettävien vaatteiden ostamista – näitä kaikkia tekstiilistrategian ja tuottajavastuun pitäisi tuoda kuluttajille tulevaisuudessa. 

– Sääntely tulisi koskemaan vasta direktiivin hyväksynnän jälkeen tuotettuja kotitaloustekstiileitä. On aika mahdotonta tietää, milloin tekstiili on tullut markkinoille, joten kunnille jää yhä vastuuta vaatteiden kierrättämisestä. Tosin sitähän ei ole määritelty, että tämän hetkisen kunnan keräyksen tarvitsisi olla ilmaista palvelua, vaikka sitä asukkaat tietysti toivovat, Sirje Stén toteaa. 

Kuka maksaa kierrätyksen?

Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että kuluttaja maksaa kierrätysmaksun tuotteen hinnassa. Sama toimintamalli on monella muullakin tuotteella, esimerkiksi kartonki-, lasi- ja muovipakkauksilla sekä sähkölaitteilla. 

– Tekstiilin osalta tavoitteena on niin sanottu ekomodulointi. Se tarkoittaa, että kestävien tuotteiden valmistajat joutuisivat maksamaan tuottajavastuullisesta jätehuollosta vähemmän kuin ne valmistajat, joiden tuotteet menevät nopeammin jätteeksi. Tällöin pikamuoti tulisi kalliimmaksi. Myös erilaiset vaatteiden verkkokaupat pitää saada mukaan jätehuoltoa kustantamaan.

Harkitse ostopäätöksiä kaupassa

Kestävintä kuluttamista on kuitenkin fiksu kuluttaminen. Kaupassa kannattaa suosia kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita, ostaa kestäviä vaatteita sekä ennen kaikkea käyttää itse vaatteet loppuun. 

– Kaikkein huonointa tekstiilin kuluttamista on ostaa ulkomaisesta verkkokaupasta paljon halpoja vaatteita ja sitten palauttaa niitä. Pääosinhan palautetut verkkokauppaostokset menevät ulkomailla kaatopaikoille tai poltettaviksi, hän toteaa. 

Shoppailukulttuurista eroon

Sirje Stén toivoo, että ihmiset löytäisivät onnen jostain muusta kuin ostamisesta – maailmassa on paljon muitakin asioita kuin ostaminen. 

– Toki ymmärrän, että joskus on kivaa ostaa uusia vaatteita. Jos vaateostoksia tekee, kannattaisi ne kohdistaa kestävään kulutukseen ja ajattomiin vaatteisiin. Ja edelleen pitää paikkansa myös vanha hokema, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. 

Stén itse kertoo, ettei hirveästi pidä kaupassa käymisestä. Second hand -myymälät ovat hänestä todella hyviä, mutta vaativat myös aikaa. 

– Yleensä ostan suomalaisen valmistajan kestäviä tuotteita, jotka yritän käyttää mahdollisimman loppuun. Tosin mieheni sanoo, että voisin käydä kaupassa jopa hieman useammin esimerkiksi ajanmukaisia ja sadetta pitäviä retkeilyvaatteita hankkimassa, Stén naurahtaa. 

”Olin Brysselissä tekstiiliseminaarissa, jossa kerrottiin, että EU:sta pääosa tekstiileistä viedään Aasiaan ja Afrikkaan. Chile lienee USA:n tekstiilien vientimaa.”

Sirje Stén, neuvotteleva virkamies, ympäristöministeriö