Vaarallisen jätteen kierrätysauto pysähtyy lähes 30 paikassa Jyväskylässä, Laukaassa, Muuramessa ja Toivakassa elo-syyskuun aikana. Osa asukkaista bongaa tiedon kierrätysautosta paikallislehtien ilmoituksista, osa sosiaalisesta mediasta tai uutiskirjeestä, joku hyötykeräyspisteiden julisteista ja osa Mustankorkean nettisivuilta.

”Kaikkia asukkaita ei silti onnistuta tavoittamaan, vaikka käytämmekin useita eri mainoskanavia. Aiemmin harmaa kontti oli melko huomaamaton ja pienen päivityksen tarpeessa muutenkin. Kontista haluttiin tehdä hieman räiskyvä ja räväkkä, jotta se herättää huomion toreilla ja kauppojen pihassa pysähtyessään”, kertoo viestinnän asiantuntija Päivi Peltola.

Kontti maalattiin mustaksi sekä samalla suoristettiin pieniä lommoja. Etupuolelle uusittiin kyltit, joissa kerrottiin vielä vanhoin termein ongelmajätteen vastaanotosta. Vanha ongelmajäte tunnetaan nykyään nimellä vaarallinen jäte.

”Musta väri oli hyvä pohja punaiselle ja vihreälle graffitille. Punainen onkin vaarallisen jätteen tunnusväri, joten se oli luonteva värivalinta. Muutenkin kuvamaailma ja toteutus liittyy vaarallisiin jätteisiin. Hyvän lisänsä graffittiteokseen tuo aina taiteilijan oma näkemys ja aiheen tulkinta”, Peltola kertoo.

Kuvataiteilija tekee tatuointeja ja graffiteja

Vaarallisen jätteen kierrätysauton graffitit on tehnyt paikallinen graffittitaiteilija Jaakko Jäppinen. Hänellä on pitkä kokemus graffiteista aina vuodesta 1996 lähtien. Päätyönään Jäppinen pyörittää omaa tatuointiliikettä 44tattoo Jyväskylässä.

”Idea vaarallisiin jätteisiin liittyvästä graffitista oli hauska ja mukava toteuttaa. Kontissa on epätasainen aaltopinta, minkä vuoksi siihen on mahdotonta muulla tavoin tehdä mitään kuvia. Sain idean lomareissulla vihreästä vaarallisesta aineesta, josta nousee sana ”danger” ja ylhäällä näkyy lisää valumia”, Jäppinen kertoo.

Hän ei tee graffiteja vain tienatakseen rahaa. Elanto tulee tatuoinneista ja graffitien teko on mukavaa itsensä toteuttamista omassa rauhassa. Jäppinen on opiskellut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta.

”Olen ampunut alas monta yritysten ehdotusta tilausgraffiteista, koska ne eivät olisi toimineet. Graffitien teossa jo kolme päättäjää on liikaa, kun mietitään miltä lopputuloksen tulisi näyttää. Graffitien tekemisen täytyy olla itsellekin kivaa.”

Jaakko Jäppinen, graffititaiteilija

Kesätöissä Mustankorkean mäellä

Jaakko Jäppinen on ollut parikymppisenä kesätöissä Mustankorkean alueella Varamiespalvelun kautta. Yrityksen nimeä hän ei enää muista. Mustankorkean alueelle oli tuotu Turusta iso maakasa, josta magneetti poimi raudan pois. Jäppisen tehtävä oli erotella kesätöissä hihnalla aineksesta erikseen kivet ja lyijy.

”Lyijy on paljon painavampaa kuin kivi, joten sen erotti selkeästi. Kysyin silloiselta pomolta, että saanko ottaa, jos löydän seasta aarteita. Esimerkiksi kuparista olisi voinut rakentaa itse valaisimen. Pomo antoi luvan”, Jäppinen muistelee.

Kerran hän sitten löysi kiinnostavan kivimöhkäleen, minkä otti muovipussiin mukaansa töistä lähtiessään. Pyöräillessä Jäppisen pyörä osui kuoppaan ja kivimöhkäle tipahti vahingossa pussista maahan irrottaen möhkäleen pinnalla olleen saven.

”Tilanne alkoi näyttää huonolta, kun saven alta paljastui kranaatin näköinen esine. Silloin ei ollut puhelimissa internettiä, joten pyöräilin kotiin selvittämään paikkoja, minne voisin viedä esineen, jota epäilin kranaatiksi.”

Jäppisen koti oli palolaitoksen vieressä, mutta netin perusteella hän päätyi viemään esineen poliisilaitokselle.

”Kun soitin poliisilaitoksen summeria ja selitin tilanteen, oltiin toisessa päässä varmaan puoli minuuttia hiljaa. He taisivat miettiä uskaltavatko päästää minut sisälle ja mikä on homman nimi”, Jäppinen muistelee.

Kivimöhkäle paljastui kranaatinkärjeksi

Esine paljastui samana iltana toisen maailmansodan aikaiseksi räjähtämättömäksi kranaatinkärjeksi. Asia ilmeni, kun Jäppiselle soitettiin poliisilaitokselta, jossa kranaatin tunnisti aiemmin puolustusvoimissa töissä ollut poliisi.

”Poliisi vielä totesi, että ensi kerralla et sitten itse tuo esinettä heille, vaan soitat heidät tai armeijan paikalle”, Jäppinen naurahtaa, mutta jatkaa: ”Poliisi kertoi, että tuollaisissa ruuti voi olla kostunut vuosien aikana, mutta ne voivat olla myös arvaamattomia ja räjähtää pienestäkin.”

---

Jaakko Jäppisen ja käsikranaatin tarinasta on tehty jakso myös HBO:lle True Story Suomi -sarjaan. Sarjan jokaisessa jaksossa kerrotaan jonkun suomalaisen elämästä tositarina, joka dramatisoidaan näyttelijöiden esittämänä.