Miten loppusijoitusalue suljetaan?
Mustankorkealla suljettiin kesällä 2023 osa nykyisestä loppusijoitusalueesta. Loppusijoitusalueelle menevät nykyisin asbesti, tuhka sekä mineraalivilla ja tasolasi, joille on jokaiselle oma paikkansa loppusijoitusalueella. Jätteitä saa sijoittaa alueelle ympäristöluvassa määritetyllä tavalla ja tämän jälkeen alue suljetaan. Mitä sulkeminen tarkoittaa ja miten se tehdään niin, että jätteistä ei ole ympäristölle haittaa? Me kerromme kerros kerrokselta.
Mustankorkean nykyinen loppusijoitusalue sijaitsee Soidenlammen ja Mäyrämäen asuinalueen läheisyydessä.
– Nykyinen loppusijoitusalue on kooltaan yhteensä noin viisi hehtaaria. Kesällä 2023 alueesta suljettiin noin 0,7 hehtaarin alue, kertoo Mustankorkean yksikön päällikkö Jorma Palmu.
Asfalttinen pohjarakenne kaikkein alimpana
Loppusijoitusalue on tehty kahdessa osassa. Vuonna 2006 aloitettiin ensimmäisen osan rakentaminen ja vuonna 2011 valmistui laajennusosa. Loppusijoitusalue on tehty vuonna 2007 voimaan tulleiden määräysten mukaan, eli alueella on asianmukaiset pohjarakenteet.
Lähdetäänpä siis liikkeelle kaikkein alimmasta kerroksesta eli pohjarakenteesta. Koko loppusijoitusalueen mäki on rakennettu tiiviin ja tarkasti tehdyn asfalttipohjan päälle.
– Asfaltilla on tehty pohjalle eräänlainen kaukalo, jolla vedet ohjataan tarkoin kallistuksin määrättyyn suuntaan ja paikkaan, Palmu kertoo.
Asfaltoidun pohjarakenteen päällä ovat nykyisin loppusijoitettavat jätteet sekä asukkaiden roskispussit. Voit lukea lisää loppusijoitettavista jätteistä edellisestä blogitekstistämme.
Loppusijoitettavat jätteet peitetään päivittäin
Loppusijoitettavalle jätteelle tehdään päivittäispeitto, eli ne peitetään päivittäin, jotta jätteet eivät pölyä ja leviä ympäristöön. Peittomateriaalina käytetään rakennusjätteen seulonnassa seulasta erottunutta hienompaa ainesta eli alitetta, valimohiekkaa sekä lievästi pilaantuneita maa-aineksia, joita Mustankorkean tytäryhtiölle MKO Ympäristöpalveluille tuodaan jätteenä etenkin yrityspuolelta.
– Lievästi pilaantuneet maat voivat olla esimerkiksi öljyllä tai bensalla pilaantuneita maa-aineksia. Ne vastaanotetaan tätä tarkoitusta varten rakennetulle omalle pilaantuneiden maiden -kentälle, jossa pitoisuuksia seurataan tarkasti. Kun ne ovat olleet riittävän kauan käsittelyssä pilaantuneiden maiden -kentällä, hajoavat niissä olleet hiilivedyt, Palmu kertoo.
Osa maa-aineksista voi olla kentällä kolme kuukautta, osa kolme vuotta. Kun pitoisuudet ovat laskeneet käsittelyssä tarpeeksi alhaiseksi, voidaan maa-aineksia hyödyntää loppusijoitettavan jätteen peittämiseen.
”Jos loppusijoitusalueilla ei olisi asianmukaisia sulkurakenteita, päätyisi monenlaisia haitta-aineita luontoon ojien ja hulevesien kautta. Jätepenkasta tulevat vedet ohjataan hallitusti jäteveden puhdistamolle. Haitalliset aineet ovat vaarallisia ihmisille, eläimille ja ympäristölle.”
Jorma Palmu, yksikön päällikkö
ELY säätelee alueen muotoa ja kallistuksia
Kun loppusijoitusalue on ympäristöluvan määräysten mukaisesti täyttynyt, ryhdytään aluetta sulkemaan. Nyt puhutaan siis vasta varsinaisesta loppusijoitusalueen sulkemisesta, mikä aloitettiin kesän 2023 alussa pohjoispuolen helmasta.
– ELY-keskus on antanut tarkat mitat, minkä korkuinen jätepenkka saa mistäkin kohdasta olla ja miten kallistukset tehdään. Kallistusten suhde täytyy olla 1:3 eli kolmen metrin matkalla on metri laskua. Maksimikorkeus alueella on 243 metriä, Palmu kertoo.
Bentoniittimatto toimii eristeenä
Suljettava loppusijoitusalue muotoillaan ensin oikeaan muotoon määrätyllä täyttömateriaalilla, esimerkiksi valimohiekalla. Tämä on niin sanottu esipeitto. Sen päälle laitetaan bentoniittimatto, mikä on varsinainen sulkukerros.
– Bentoniittimatto on eriste, joka huolehtii siitä, että vesi ei pääse tekemisiin jätteiden kanssa. Bentoniittimaton levitys tehdään tarkan suunnitelman mukaan ja maton saumat asennetaan virtaussuuntaan. Jos saumat olisivat poikittain, vesi voisi patoutua sauman kohdalle ja saattaisi alkaa jossain vaiheessa vuotamaan. Matot asennetaan puoli metriä limittäin ja saumakohdissa käytetään bentoniittijauhetta.
Rengasrouhetta käytetään kuivatuskerroksessa
Seuraavaksi vuorossa on suojakerros, johon tulee hiekkaa ja moreenia. Se suojaa alla olevaa bentoniittimattoa. Suojakerroksen päälle tehdään niin sanottu kuivatuskerros, jonka tekemisessä voidaan käyttää rengasrouhetta tai salaojamattoa. Rengasrouheen päälle asennetaan suodatinkangas. Jos kuivatuskerroksessa käytetään rengasrouhetta, sen päälle on asennettava vielä suojakerros, joka ehkäisee suodatinkangasta rikkoutumasta.
– Kuivatuskerros estää sen, että jos pintarakenne jostain syystä alkaisikin vuotaa, vesi ei ikinä mene jätetäyttöön eli se ei ole tekemisissä jätteiden kanssa. Vesi ohjautuu pinnalta aina penkan ulkopuolella oleviin salaojiin, Palmu tarkentaa.
Näiden kerrosten päälle tehdään vielä pintakerros, johon tulee moreenia. Moreeni sisältää kiviaineksen eri raekokoja. Raekoolle on määritelty maksimimitta, jotta kerroksessa ei käytetä liian painavia aineksia, jotka voisivat painaa rakennetta.
Loppusijoitusalueella tärkeää on, että sadevedet eivät ole missään tekemisissä jätteen kanssa. Ne eivät saa esimerkiksi jäädä penkan päälle lammikoitumaan. Hulevedet ohjataan hallitusti salaojitukseen. Jätepenkan painumista seurataan dronemittauksin vuosittain sadeveden lammikoitumisen ehkäisemiseksi. Mustankorkealla tehdään jatkuvasti valumavesimittauksia, joilla varmistetaan, että alueella ei elä pöpöjä tai viruksia, jotka pääsisivät leviämään ympäristöön. Jatkuvalla seurannalla kontrolloidaan myös mahdollisia haitta-ainekertymiä suotovesissä.
Kasvukerroksen korkeus määritelty kymmenen sentin tarkkuudella
Viimeinen kerroksista on kasvukerros eli päällimmäiseksi levitettiin biojätteestä tehtyä kompostia. Nykyisen loppusijoitusalueen 0,7 hehtaarin alueen sulkemisen kasvukerros valmistui syyskuun 2023 aikana.
– Tosin urakka ei lopu tähän, sillä alueelle istutetaan pajuja keväällä 2024. Talven aikana kasvukerroksen typpipitoisuus laimenee, minkä ansiosta paju lähtee kasvamaan tasaisesti. Lisäksi kasvukerros tasoittuu talven aikana. Keväällä 2024 suoritetaan vielä tarkastusmittaukset penkan muodosta ja korkeudesta, ja tehdään tarvittaessa korjauksia, Palmu kertoo.
Koko alueella penkan muoto täytyy olla suunnitelmiin nähden kymmenen sentin sisällä määräyksistä. Penkan korkeus voi siis olla plus tai miinus viisi senttiä määriteltyyn korkeusarvoon nähden.
“Pajuilla on tärkeä rooli loppusijoitusalueella. Ne pitävät penkan pintakerrokset kasassa ja imevät itseensä sadevettä sitä haihduttaen. Kun paju kasvaa ja hallitsee aluetta, ehkäisee se myös vieraslajeja. Näin saadaan etumatkaa siihen, että jättipalsamit ja lupiini eivät pääse valtaamaan aluetta.“
Jorma Palmu, yksikön päällikkö
Pajut käytetään myöhemmin kompostoinnin tukiaineena
Loppusijoitusalueen päälle istutettava pajukko myös sitoo itseensä hajuja ja ehkäisee roskaantumista.
– Paju korjataan viiden vuoden välein aina suunnitellulta alueelta ja haketetaan kompostoinnin tukiaineeksi. Se sitoo itseensä biojätteestä tulevaa nestettä kompostointilaitoksessa. Näin pajut päätyvät osaksi mullan valmistuksen prosessia, Palmu kertoo.
Pajut korjataan yleensä talviaikaan. Silloin myös penkka kestää paremmin koneellista työtä ja paju pääsee jatkamaan kasvuaan heti seuraavana keväänä. Korjatut pajut jätetään penkan päälle kuivumaan kevätaurinkoon ja kesällä ne murskataan tukiaineeksi.
Mitä jätteitä kaatopaikalle menee?
Mustankorkean jätekeskuksella on yhä olemassa vanha kaatopaikka sekä uusi loppusijoitusalue, jonne jätteitä sijoitetaan. Mutta tiedätkö sinä, mitä jätteitä nykypäivänä menee loppusijoitukseen?
Lukijan kysymys:
Onko arviota, kuinka suuri metaanilähde vanha jätevuori on? Voisiko sen energiaa käyttää hiiilen talteenottoon?
Kaatopaikkakaasua on pumpattu loppusijoitusalueelta vuodesta 2002 lähtien n. 57 miljoonaa kuutiometriä. Nykyisin sitä pumpataan n. 1,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tästä vain osa voidaan hyödyntää biokaasulaitoksen lämmittämisessä ja loppu poltetaan soihdun kautta taivaalle hiilidioksidina.
Aiemmin lähes kaikki kaatopaikkakaasu ohjattiin sähkön ja lämmön tuotantoon Alvan laitoksessa Keltinmäessä, mutta syntyvän kaasun määrän pienentyessä ja sen laadun heikkenemisen vuoksi (alhainen metaanipitoisuus) investointi uuteen CHP-moottoriin sähkön ja lämmön tuottamiseksi ei ollut mahdollista.
Kaatopaikka tuottaa kaasua vielä vuosia eteenpäinkin, mutta kaasun määrä vähenee koko ajan, koska sinne ei enää loppusijoiteta biohajoavaa materiaalia. Periaatteessa kaasua voitaisiin hyödyntää esimerkiksi biojätemädätteen tai puhdistamolietteen kuivauksessa ennen pyrolysointia ja biohiilen valmistusta. Asiasta pitäisi tehdä tarkempi selvitys, mutta ideana asia on mielenkiintoinen.
