Kuvataiteilija Päivi Hintsanen tunnustaa heti, ettei ole lainkaan käsityöihmisiä. Mutta koska hänen Värisade-installaationsa koostuu virkkaamalla tehdyistä pienistä pisaroista, täytyi Hintsasen avata YouTuben ohjevideot ja opetella virkkaamaan.

Ensimmäistä kertaa Värisade syntyi Suomen käsityönmuseon näyttelyyn, ja siinä oli 800 virkattua pisaraa. Värisade oli myös osa Popper gallerian Kierros myötäpäivään -näyttelyä huhtikuussa 2024. Teoksen kierrätetystä kuitulevystä tehdyssä pilvessä roikkui 120 pisaraa. Seuraavana Hintsasella on työn alla Värisade10K. Taiteilija kertoo 10 000 pisaran olleen aluksi vain vitsillä tehty heitto.

– Tuumin kuitenkin, että otan haasteen vastaan, hän nauraa.

Pisaroiden villalangan Hintsanen on purkanut vanhoista vaatteista tai ostanut kirpputoreilta. Sen jälkeen hän on värjännyt langat biojätteillä. Värejä on syntynyt niin sipuleista, avokadon ja kiivin kuorista, mustapapujen liotusvedestä kuin kahvinporoistakin. Menetelmä on sangen yksinkertainen: väri irtoaa biojätteestä ja tarttuu lankaan keittämällä.

– Samasta raaka-aineesta voi saada lukuisia eri värejä, eikä lopputulosta aina tiedä ennalta. Myös langan pohjaväri vaikuttaa lopulliseen väriin, Hintsanen kertoo.

Tällä kertaa Hintsasen yllätti varastosta löytynyt homeinen sumakki, josta tulikin pinkkiä väriä.

”Biojätteellä värjätessä lopputulosta ei tiedä ennalta.”

Päivi Hintsanen, kuvataitelija

Biovärillä värjätty lanka muuttaa sävyään ja haalistuu ajan kuluessa. Eri värit haalistuvat eri tahtia, joten teos muuttaa koko ajan ulkomuotoaan.

Hintsaselle innostus bioväreihin ei ole uusi asia, sillä jo yli kymmenen vuotta sitten häneltä ilmestyi yhdessä tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahden kanssa julkaistu kierrätysväriopas ”Suloisia värejä”.

– Tahdon hyödyntää materiaaleja niin, että syntyy mahdollisimman vähän jätettä. Kuvataidetta tehdessäni joudun ostamaan paljon uutta, joten on myös palkitsevaa, että tämä teos syntyi täysin kierrätysmateriaaleista, Hintsanen sanoo.

Banaanilaatikollinen diakehyksiä

Eläkkeellä oleva museolehtori, kierrätystaiteilija Raija Manninen saa ideansa usein vanhoista esineistä, joita hän on jemmannut kotiinsa mahdollista myöhempää käyttöä varten.

– Minulla oli kotona banaanilaatikollinen omia ja ystävien antamia diakehyksiä, ja mieltäni oli jo pitkään kutkuttanut, mitä niistä voisi tehdä. Olen sen ikäinen ja maalta kotoisin, että minulle on luonnollista säilyttää ja uusiokäyttää asioita, Manninen kertoo.

Lopulta diakehyksistä syntyi kaksi näyttävää kaulakorua, jotka ovat niin ikään esillä Popperin kiertotaidenäyttelyssä. Manniselle paras motivaattori on deadline, sillä hän sopii usein ensin näyttelyn ja alkaa sitten tehdä – ja niin kävi tälläkin kertaa.

”Meidän maailmamme on muovista, ja siihen on pakko sopeutua.”

Raija Manninen, kierrätystaiteilija

Manninen tunnustautuu pitkän linjan keräilijäksi. Jos jokin asia puhuttelee, hän laittaa sen talteen. Tällä hetkellä hän kerää esimerkiksi tietynlaisia ruisleipäpusseja ja leipäpussin sulkijoita, ajatuksena, että niistä kyllä syntyy jotain. Ja kun idea sitten herää, materiaali on valmiina.

– Pitää olla vähän keräilijäluonne, että tällaista taidetta voi tehdä.

Onpa hän joskus kerännyt pihalta jäniksenpapanoitakin ja tehnyt niistä kirjan kanteen koristerinkulan.

– Nehän ovat kauniin muotoisia, eivätkä kuivana haise yhtään. Kauneuden näkemisessä kehittyy, kun pääsee ennakkoluuloistaan, Manninen vakuuttaa.

Manninen ajattelee myös, että on opittava käyttämään niitä materiaaleja, joita on tarjolla. Hän mainitsee esimerkkinä, että ennen himmelit tehtiin usein oljista, mutta itse hän on tehnyt niitä maitopurkin korkeista ja mustekynän osista.

– Meidän maailmamme on muovista, joten siihen on pakko sopeutua. Tiedän, että muovi materiaalina herättää usein ennakkoluuloja, enkä itsekään tykkää siitä, mutta yritän opetella tykkäämään.

Manninen nimittäin uskoo, että kierrätys on ainoa mahdollisuus elää luonnonvarojen kanssa järkevästi. Hän on opiskellut myös etnologian maisteriksi ja tutkinut gradussaan ihmisten roskasuhdetta.

– Roskia pidetään likaisina ja hyödyttöminä, vaikka ne pitäisi nähdä mahdollisuutena. Haluan teoksissani tuoda kiertotaloutta esiin ilon ja huumorin kautta.

Mosaiikkeja kierrätysmateriaaleista

Mosaiikkitaiteilija Eeva Flyktman puolestaan valmistaa kierrätysmateriaaleista puhuttelevia mosaiikkeja.

– Tykkään tehdä mosaiikeista siistejä ja ”galleriakelpoisia”, Flyktman kertoo.

Hän sanoo pitävänsä vanhoista asioista ja keräävänsä niitä.

– Kierrätys ei ole minulle asia, jota pitää tehdä väkisin. On totta kai tärkeää, että tavarat kiertävät, mutta samalla se on minulle aarreaitta. On mahtava tunne luoda vanhasta jotain uutta ja jännää.

Kiertotaloustaidetta Popperissa

• Hintsasen, Mannisen, Flyktmanin ja 12 muun taiteilijan kiertotaloustaideteokset olivat esillä Popper gallerian Kierros myötäpäivään -näyttelyssä. Näyttely päättyi 27.4.
• Näyttelyn tuottanut Popper gallerian omistaja Anu Rinkinen kertoi valinneensa näyttelyyn teoksia, joissa käytettiin osin tai kokonaan kierrätysmateriaaleja, ja jotka olivat vielä näyttelyn jälkeenkin kierrätettävissä. “Kaikesta voi tehdä taidetta, kunhan vain luova ihminen pääsee siihen käsiksi”, Rinkinen toteaa.
• Kierros Myötäpäivään on Popper gallerian ensimmäinen itse tuottama näyttely.