Biohajoava, kompostoituva vai biopohjainen – miten biohajoavat tuotteet kuuluu kierrättää?
Tiedätkö, miten kompostoituva roskapussi tai biohajoava kahvimuki tai siivousliina kuuluu kierrättää? Entä mitä tarkoittaa biopohjainen? Kysyimme asiantuntijoilta, mitä eri termeillä tarkoitetaan ja miten erilaiset tuotteet hajoavat luonnossa tai biojätteen joukossa.
Biohajoavia ja biopohjaisia tuotteita on kaupan hyllyillä paljon. Bio-sanalla mainostetaan niin roskapusseja, kertakäyttöastioita, pakkauksia, siivousvälineitä, pesuaineita kuin puutarhakankaita. Suomen Biokierto & Biokaasu ry:n asiantuntija Nelli Kyöstilän mukaan termistö vaatisi tarkentamista.
– Kuluttajan näkökulmasta on hämmentävää, että biohajoavuus mainitaan hyvin erilaisten tuotteiden ja pakkausmateriaalien yhteydessä. Materiaalin biohajoavuus hiilidioksidiksi, vedeksi ja mikrobibiomassaksi riippuu ympäristöolosuhteista, ja siksi biohajoavana markkinoitavassa tuotteessa pitäisi olla selkeä merkintä, missä olosuhteissa materiaalin on arvioitu hajoavan.
Termit menevät helposti sekaisin, kun puhutaan biohajoavista, biopohjaisista ja kompostoituvista tuotteista ja muoveista. Biohajoavien tuotteiden kohdalla kuluttajan onkin helppo joutua viherpesun eli valheellisen ympäristömarkkinoinnin uhriksi.
Termit tutuksi
- Biopohjainen = Biopohjaisessa tuotteessa käytetään pääsääntöisesti uusiutuvia raaka-aineita, esimerkiksi hiiltä, selluloosaa tai tärkkelystä. Lisäksi tuotteessa voi olla fossiilisia raaka-aineita, ja esimerkiksi biopohjainen muovi voi olla osittain fossiilista muovia. Biopohjaiset tuotteet eivät ole aina biohajoavia tai kompostoituvia.
- Biohajoava = Biohajoava tuote hajoaa hiilidioksidiksi, metaaniksi, vedeksi ja biomassaksi tietyssä ajassa ja ympäristössä ilman, veden, auringonvalon tai maaperän mikrobien vaikutuksesta. Biohajoavissa tuotteissa voidaan käyttää sekä uusiutuvia että fossiilisia raaka-aineita.
- Kompostoituva = Hajoaa laitosmaisessa käsittelyssä hiilidioksidiksi, metaaniksi, vedeksi ja biomassaksi tietyssä ajassa ja ympäristössä ilman, veden, auringonvalon tai maaperän mikrobien vaikutuksesta. Voi hajota ajansaatossa myös kotikompostissa. Kompostoituvat tuotteet sisältävät vain orgaanisia aineksia, minkä lisäksi kompostoituvan tuotteen pitää olla biohajoava ja myrkytön.
Mikään muovi ei kuulu luontoon!
Kun kyse on biohajoavista muoveista, kuluttajan pitää olla erityisen tarkkana. Esimerkiksi take away -kahvikupeissa käytettävän biohajoavan PLA-muovin (polylaktidin) hajoaminen ei käynnisty ilman riittävän korkeaa lämpötilaa. Tällainen kuppi kuuluu kartonkijätteen keräyspisteeseen, ei biojätteen joukossa kierrätettäväksi.
– Luonnossa polylaktidin hajoaminen voi viedä kymmeniä, ellei satoja vuosia, kertoo Jyväskylän yliopiston ympäristöanalytiikan apulaisprofessori Sami Taipale.
Hän muistuttaa, että biohajoavat muovituotteet voivat olla ympäristölle jopa haitallisempia kuin fossiilisista polttoaineista valmistetut perinteiset muovit, kuten polyeteeni (PE).
– Biohajoavat materiaalit ovat itsessään herkemmin reagoivia kuin fossiiliset materiaalit, ja osa biohajoavista tuotteista sisältää myös erilaisia kemikaaleja. Siksi niistä voi muodostua hajoamistuotteita, jotka ovat haitallisia ympäristölle.
Milloin tuotteen saa laittaa biojätteeseen?
Jos biopohjaisia muoveja eksyy Jyväskylässä, Laukaassa, Muuramessa tai Toivakassa biojätteen joukkoon ja ne ovat yli 2 millimetriä suurempia, niin ne poistetaan prosessista jo esikäsittelyn aikana biokaasulaitoksessa. Mustankorkean biojätelaitoksen laitospäällikkö Timo Kauton mukaan biojätteen joukkoon päätyykin todella paljon erilaisia muoveja, metalleja sekä lasia, joka on vaikein eroteltava.
Biohajoavat pakkaukset saa kierrättää muovipakkausten kanssa.
– Biohajoavat muovipakkaukset voi laittaa muovipakkausten keräykseen. Kierrätysprosessissa biohajoava pakkaus ohjataan energiahyödyntämiseen, sillä itsestään hajoavana materiaalina se aiheuttaisi haittaa kierrätysprosessissa, kerrotaan Ringin lajitteluohjeissa.
”Biohajoavat tuotteet erotellaan joko muun muovin mukana polttoon tai sitten ne päätyvät kompostointilaitokseen kompostoitumaan vähitellen.”
Timo Kautto, laitospäällikkö
Biojäte
- elintarvikkeet
- teepussit ja kahvinporot suodatinpapereineen
- biohajoavat ja kompostoituvat leivinpaperit
- talouspaperit
- lautasliinat
- hedelmäosaston biopussit biojätteen pakkaamiseen
Sekajäte
- biohajoavat kertakäyttöastiat
- biohajoavat vaipat ja siteet
- biohajoavat siivousvälineet, esim. tiskiharjat
- biopohjaiset puutarha- ja maisemointikankaat
- kananmunan kuoret ja isot luut
Muovipakkaukset
- biohajoavat pakkaukset
Esimerkkejä biojätteestä ja niiden keräyspusseista
Nykypäivänä biopusseissa riittää valikoimaa. Kuvan pussit pitävät hyvin kosteutta ja painoa, ja repeävät biojätteen käsittelyssä paremmin sekä kompostoituvat aiempaa matalammissa lämpötiloissa.
Parasta olisi käyttää tavallisia aterimia aina, kun se on mahdollista ja välttää kertakäyttöaterimia ja -astioita.
Muussa tapauksessa ne ovat sekajätettä. Kartonkinen pakkaus kuuluu kartongin keräykseen.
Esimerkkejä tuotteista, jotka kuuluvat sekajätteeseen
Vanupuikkojen pakkaus taas lajitellaan litistettynä kartonkeihin.
Kuvan pahvinen pakkaus taas kierrätetään kartongeissa.
Standardeja ja sertifikaatteja
OK Compost Home -sertifikaatti takaa, että tuotteen voi laittaa kotikompostiin tai biojätteeseen. Tuotteen kompostoituvuus on varmistettu kolmannen osapuolen laboratoriotesteissä. Sertifikaatin mukaisia tuotteita ovat esimerkiksi bioMat®-biopussit ja SAGA-keittiöpaperit.
EN 13432 -standardilla kuvataan biohajoavien pakkausten hajoamista biojätteen mukana. Standardin mukaisia tuotteita on tutkittu PlastLIFE-hankkeessa, eivätkä ne näytä hajoavan Suomen olosuhteissa riittävän nopeasti. Standardilla merkityt tuotteet kannattaa kierrättää sekajätteenä.
Luonnossa kaikki hajoaminen riippuu olosuhteista
Vaikka tuotteella olisi OK Compost Home -sertifikaatti tai se hajoaisi biojätteen joukossa, se ei välttämättä hajoa luonnossa. Erilaiset aineet hajoavat eri tavalla esimerkiksi maaperässä ja vedessä. Hajoamisnopeuteen vaikuttaa Jyväskylän yliopiston ympäristöanalytiikan apulaisprofessori Sami Taipaleen mukaan auringon UV-säteily, lämpötila, kosteus, ravinteiden määrä ja mikrobiyhteisö.
– Materiaalia voidaan sanoa luonnossa biohajoavaksi, jos se hajoaa nopeammin kuin selluloosa eli kasvien soluseinien yleinen rakennusaihe. Esimerkiksi koivunlehti hajoaa vedessä noin vuodessa.
Muovien biohajoavuuden määrittely muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, kun huomioon otetaan Suomen kylmät talvet ja makeat järvivedet. Asiaa tutkitaan parhaillaan PlastLIFE-hankkeessa, ja jo nyt tiedetään, että muovien hajoamisessa on suuria eroja jopa eri järvien välillä.
– Hajoaminen on nopeinta humuspitoisissa tummissa järvissä, joissa on oikeanlaisia mikrobeja. Esimerkiksi perinteisen öljypohjaisen muovin hajoaminen kestää humuspitoisissa järvissä 200 vuotta, kirkkaissa järvissä 1000 vuotta ja ilman mikrobeja 10 000 vuotta, Taipale sanoo.
Mikrobien määrä vaikuttaa
Hajoamisnopeus riippuu mikrobien määrästä. Taipaleen mukaan mikrobeja on eniten kotikompostissa, ja teollisessa biojätteen käsittelyssäkin enemmän kuin maaperässä. Maaperässä on puolestaan enemmän mikrobeja kuin järvissä, ja järvissä enemmän kuin Itämeressä.
”Esimerkiksi mäntysuopa hajoaa maaperässä nopeammin kuin järvivedessä. Avomerellä mikrobeja on kaikkein vähiten, ja hajoaminen käynnistyy vain UV-säteilyn kautta.”
Sami Taipale, ympäristöanalytiikan apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto
Olosuhteilla onkin biohajoavien muovien hajoamisnopeuteen niin suuri vaikutus, että eri tuotteita on vaikea testata. Kuluttajien kannattaa siis suhtautua tuotelupauksiin kriittisesti.
– Yritysten pitäisi kantaa enemmän vastuuta tuotteidensa puolueettomasta tutkimisesta ja avoimesta tiedon jakamisesta niin kuluttajille kuin tutkimuslaitoksille, Taipale lisää.
Lajittelu vähentää mikromuovien syntymistä
Mikromuoveja syntyy kaikenlaisista muovikappaleista, kun ne jauhautuvat ympäristössä ensin mikro- ja sitten nanomuoveiksi.
WWF:n mukaan merissä on yli 150 miljoonaa tonnia muovia, ja muovijätteen määrän uskotaan jopa nelinkertaistuvan merissä seuraavien 25 vuoden aikana.
– Tyypillisesti mikromuovi määritellään kappaleeksi, joka on kooltaan 5 millimetrin ja 20 mikrometrin välillä. Sen jälkeen puhutaan nanomuoveista, Sami Taipale kertoo.
Mikromuovin muoto, koko ja sisältämät kemikaalit vaikuttavat siihen, miten haitallisia ne ovat erilaisille eliöille. Erityisen herkkiä mikromuoveille ovat simpukat, kestävimpiä taas monet levät.
”Tilanne on Suomessa mikromuovien suhteen parempi kuin monessa muussa maassa. Suomalainen jätevedenpuhdistus pidättää noin 90 prosenttia mikromuoveista.”
Sami Taipale, ympäristöanalytiikan apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto
Ongelmana on, ettei kaikkialla maailmassa ole yhtä tarkkaa viemäröintiä, jätevedenpuhdistusta ja jätehuoltoa kuin meillä Suomessa, ja mikromuoveja pääsee ympäristöön enemmän. Huolellinen lajittelu ja jätteiden kierrätys vähentävät mikromuovin määrää maaperässä, vesistöissä ja ilmassa. Myös muovituotteita kannattaa korvata ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla.
