Ajankohtaista

Jäteneuvontakeikoille biokaasulla tai lihasvoimalla

Mustankorkean jäteneuvojat kulkevat kaikki matkat viikottain järjestettäviin tapahtumiin, tilaisuuksiin ja muihin tempauksiin mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Lyhyet matkat taittuvat pyörällä tai jalkaisin, ja kaikki autoilua vaativat kilometrit taitetaan biokaasun voimalla.

Paula Wilkman, Anna Sarkkinen ja Johanna Purojärvi ajavat jäteneuvontakeikoille paikallisella polttoaineella.

06.

helmikuu

06.02.

Petra Thurén

Anna Sarkkinen, Paula Wilkman ja Johanna Purojärvi JAPA ry:stä kulkevat viikottain useita lyhyitä ja pitkiä matkoja jäteneuvonnan merkeissä. Mustankorkean Älli ja Into -eskarikierros sekä muut jäteneuvontatilaisuudet kuljettavat naisia Jyväskylän lisäksi Muurameen, Laukaaseen ja Toivakkaan asti. Koska kilometrejä kertyy väkisin, ovat kaikki japalaiset hankkineet itselleen kaasuautot.

”Niillä huristellaan kaikki matkat, jotka on pakko ajaa autolla. Lyhyillä matkoilla suosimme kylläkin lihasvoimaa pyöräillen tai kävellen ”, Wilkman toteaa.

Kolmikko perustelee kaasuautojen hankintaa yhdestä suusta.

”Jos tarvitsee autoa, se voi ihan yhtä hyvin olla kaasuauto. Se on järkevä, helppo ja ympäristöystävällinen vaihtoehto, joka sopi meille. Työssämme puhumme ekologisuudesta ja kestävästä kehityksestä, joten kaasuautoilu on yksi tapa elää niin kuin opettaa. Ja onhan se myös päheää sanoa olevansa kaasuautoilja!, naiset listaavat nauraen.

Moni kaasuautoa harkitseva pohtii, onko tankkaaminen vaikeaa tai saako kaasua riittävästi. Huoli on Sarkkisen mukaan turhaa.

”Tankkaus on ihan helppoa ja sen oppii varmasti kerran kokeilemalla. Jyväskylän seudulla tankkausasemia on todella mukavasti”.

Yhden ”varoituksen sanan” naiset kuitenkin heittävät pilke silmäkulmassa.

”Kaasuautoilijat ovat melko yhteisöllistä sakkia ja tankkausasemalla tulee usein rupateltua, tai ainakin morjestettua samaan aikaan tankille sattuvaa. Ja nyt kun kaasuautot yleistyvät, yksinään pääsee tankkaamaan enää hyvin harvoin. Joskus on joutunut jopa jonottamaan hetken!”.

06.

helmikuu

Petra Thurén